Tekstit

Viimeistä viedään

Harjoittelu Espanjassa on eletty ja koettu. Viimeisinä viikkoina vierailin Fuengirolan toimipisteellä, joka vastaa aika pitkälle terveyskeskuksen toimintaa. Sairaanhoitajan vastaanotolla hoidimme haavoja, vaihdoimme sidoksia, mittasimme verenpaineita ja tulehdusarvoja. Aamulla potilaita kävi verikokeissa. Fuengirolassa pääsin näkemään potilaita, joita olin jo sairaalan osastolla hoitanut ja oli hyvä nähdä tämäkin vaihe hoidossa. Selvästi kuitenkin viimeiset viikot veivät energiaa kotiinpaluuseen valmistautumiseen ja kokemus jäi aika pintapuoliseksi vaikka täysillä töissä olinkin. Jotenkin pää oli vaan ihan muissa maailmoissa. Sain myös käydä seuraamassa silmäleikkausta. Aseptiikka oli taas huomiota herättävä ja sai monia ajatuksia päähän. Oli myös mielenkiintoista päästä näkemään kirurgin työskentelyä niin tarkkaa työtä vaativassa leikkauksessa. Instrumenttihoitajalla oli hurja määrä tarvikkeita pöydällään joista en kyllä ymmärtänyt juuri mitään. Liekkaussalitoiminta hahmottui kuiten

Joulunaika Aurinkorannikolla

Kuva
Kun on katsonut somessa muiden jouluun valmistautumista, on aina välillä ihan ihmeissään, että miten voi olla jo se aika vuodesta. Me oltiin eilenkin rannalla ja vaikka oli viileää ja vain yksi lapsista uskaltautui uimaan, oli silti ihan passeli sää olla bikineissä. Ihan tuli Suomen kesäsäät mieleen. Täällä on kaupungilla kulkiessa kyllä jouluvalmistelut sattuneet silmään useammassakin paikassa. Moni liike koristelee jouluisasti ja ihan yhtä lailla täällä on joululahjat kaupoissa tyrkyllä ykköspaikoilla.  Näyttävin joulukoristelu on varmaan kaupungille asetetut jouluvalot. Niitä tuntuu olevan kaikkialla. Malagassa suurimmat, joita ei vielä ainakaan olla käyty katsomassa. Ne sytytettiin perjantaina ensimmäisen kerran ja olishan siellä ollut Antonio Banderas niitä sytyttämässä, mutta arvelin sen ihmispaljouden olevan tälle osittain nepsyiselle lapsilaumalle vähän turhan suuri koettelemus. Käytiin sitten perjantaina Arroyo de la Mielissä, kun sinne oli muutakin asiaa ja nähtiin

Ortopedinen vastaanotto

Kuva
Yksi harkkapaikka taas takana. Tällä kerralla olin ortopedisella sairaanhoitajan vastaanotolla, jossa käy potilaita esimerkiksi kipsattavana, poistamassa operaatioiden jälkeen tikkejä, erilaisten ortopedisten syiden takia ja saamassa pistoksina esimerkiksi kortisonia ja hyaluronihappoa. Paikkana mielenkiintoinen ja erilainen kuin osastot. Vastaanotossa työskentelevä hoitaja on ihan huikean mukava, ammattitaitoinen ja kaiken lisäksi puhuu suomea hyvin. Hänellä on sukujuuret osittain Suomessa ja sitä kautta on kielen oppinut. Oli vaihtelun vuoksi kivaa olla töissä suomea puhuen ja kysellä myös matkan varrella mieleen nousseista asioista lisää tietoa. Onhan se harjoittelun suorittaminen vähän erilaista omalla kielellä. Tämän harjoittelun aikana sain myös tehdä lähes kaikki toimenpiteet itse. Pääsin avustamaan lääkäreitä pistoksissa täysin itsenäisesti ja auttelin lääkäriä myös osastolla potilaan kanssa. Ekalla kerralla olin varmaan melko paniikissa, koska jokaisella lääkärillä t

No miten täällä on sit sujunut?

Kuva
Reissun puoliväli on jo ylitetty.  Lapsilla on ollut jo vähän enemmän ikävä kotiin ja kavereiden luokse, myös mulle on jo välillä hiipinyt mieleen, että olis kyllä kiva olla jo kotona. Mut sitten kun miettii säitä siellä Suomessa näin marraskuussa, olen ihan tyytyväinen siitä että ollaan täällä. Valoa riittää ja vaikka rantakelejä ei enää ole, pienellä pukeutumisella kyllä pärjää. Lenkille voi lähteä ihan peruslenkkareissa ja jos alkumatkasta tarvitsee hupparia, voi jo pienen matkan jälkeen auringon paistaessa kulkea T-paidassa. Varjossa on kylmä ja auringossa lämmin. Nyt on satanut pari päivää ja ollut aamusta iltaan pilvistä, aurinkoa ei ole siis näkynyt, mutta lämpötila on silti +15. Lapset ehti uida paljon ennen sään viilenemistä Olen myös huomannut, että kun mukaan on pakattu vaan ihan minimimäärä tavaraa, kukaan ei harrasta ja työaika on säännöllinen, tuntuu siltä, että vapaa-aikaa on tosi paljon. Jos samanlaiset olosuhteet olis Suomessa, vois mieli olla aika erilainen.

Halloween ja Arroyo de la Miel

Kuva
Käytiin tytön kanssa kahdestaan kiertelemässä Arroyo de la Mielissä. Vien vuorotellen lapsia yksin aina jonnekin ja tällä kertaa ajatuksissa oli ostaa lenkkarit, joita tyttö oli ihastellut jo kaupoissa. Ilta aika siestan jälkeen on vilkasta ja ihmisiä on paljon liikkeellä. Leikkipuisto oli täynnä lapsia, penkeillä istui vanhempaa väkeä pitkin kaupunkia ja kadut oli täynnä elämää. Oli aika kivaa kierrellä kaupungin kauppoja, koska Suomessa tulee shoppailut  hoidettua isoissa kauppakeskuksissa, joissa puuha on aika tylsää. Me aika harvoin sitä edes tehdään, olen enemmän kirppisihminen ja siihen hintatasoonkin jo niin tottunut, että uuden ostaminen jää yleensä jo pelkästään hintojen takia. Pieniä putiikkeja kierrellessä kauniissa kaupungissa fiilis oli ihan toinen. Täältä kyllä löytyy halvalla vaikka mitä. Suurin osa on tunnetusti huonolaatuista, mutta kyllä täällä silti on hintataso halvempi, kuin Suomessa. Jopa opiskelijabudjetilla on voinut shoppailla jotain ja käydä tosi

Päiväsairaala

Kuva
Kaksi viikkoa oltu osastolla, jonne potilaat tulevat valmistautumaan leikkaukseen. Potilaspaikkoja on 13. Potilaslista on tulostettuna, siitä katsotaan seuraavan potilaan nimi, mennään pääaulan infotiskille, josta löytyy potilaalle tulostetut tarralaput, joihin on käsin kirjoitettu numero, joka löytyy potilasrannekkeesta myöskin käsin kirjoitettuna. Tällä numerolla aulasta sitten huudellaan potilasta mukaan. Vähän erilainen systeemi siis kuin Suomessa. Yksityisellä puolella täällä on vielä usein käytössä paperit, julkisella puolella kuuleman mukaan jo hyvin samankaltainen järjestelmä kuin Suomessa. Toki asioita kirjataan myös koneelle ja myös Espanjassa hoitajien odotetaan kirjaavan kaikki tehdyt toimenpiteet järjestelmään. Tätä tapahtuu kuulemma vähän vaihdellen. Tällä osastolla oli ehkä vähän turhaa olla kahta viikkoa. Itse en voinut tehdä oikeastaan muuta, kuin mitata vernepaineen ja happisaturaation, kanyloin muutaman kerran (mikähän siinä on, että se hirvittää edelleen), l

Julkiset kulkuvälineet

Kuva
Me kuljetaan työmatka sairaalaan julkisilla. Alkumatka mennään junalla ja siitä vaihdetaan bussiin. Matkan kesto töistä kotiin on puolisen tuntia ja aamuisin kun odotellaan bussia hetki, matka kestää noin 45 minuuttia. Kelloa ei paljon tarvitse vahdata, koska busseja ja junia kulkee tasaisesti ja riittää, että mene pysäkille odottelemaan.  Junat kulkee noin 20 minuutin välein. Bussiaikatauluja en ole edes kurkkinut, Erikalla on yleensä paremmin aikataulut hallussa. Vaihto tapahtuu Arroyo de la Mielissä ja sieltä sairaalalle pääsee kahdella eri bussilla. Alkuun kuljettiin 103:lla, mutta huomattiin, että paikalliset harjoittelijat oli aina meitä aiemmin paikalla, vaikka nähtiin pysäkillä heidät ja selvisi, että myös 126 vie perille. Kukaan ei osannut selittää mitä reittiä pysäkiltä pääsee sairaalalle, joten päädyttiin vakoilupuuhiin.  Bussia varten ostin 1,80€ maksavan maksukortin. Se piti ostaa tupakkakaupasta. Bussiasemalta sitä ei saanut. Samalla kortilla voi maksaa