Päiväsairaala

Kaksi viikkoa oltu osastolla, jonne potilaat tulevat valmistautumaan leikkaukseen. Potilaspaikkoja on 13. Potilaslista on tulostettuna, siitä katsotaan seuraavan potilaan nimi, mennään pääaulan infotiskille, josta löytyy potilaalle tulostetut tarralaput, joihin on käsin kirjoitettu numero, joka löytyy potilasrannekkeesta myöskin käsin kirjoitettuna. Tällä numerolla aulasta sitten huudellaan potilasta mukaan. Vähän erilainen systeemi siis kuin Suomessa. Yksityisellä puolella täällä on vielä usein käytössä paperit, julkisella puolella kuuleman mukaan jo hyvin samankaltainen järjestelmä kuin Suomessa. Toki asioita kirjataan myös koneelle ja myös Espanjassa hoitajien odotetaan kirjaavan kaikki tehdyt toimenpiteet järjestelmään. Tätä tapahtuu kuulemma vähän vaihdellen.

Tällä osastolla oli ehkä vähän turhaa olla kahta viikkoa. Itse en voinut tehdä oikeastaan muuta, kuin mitata vernepaineen ja happisaturaation, kanyloin muutaman kerran (mikähän siinä on, että se hirvittää edelleen), laitoin kaihileikkaukseen meneville silmätippoja ja muuta vastaavaa. Leikkauksesta tultuaan potilaat saivat juotavaa ja kun juominen sujui useimmat pääsivät kotiin.

Toisella viikolla työkavereina oli mahtava tiimi, joiden kanssa tuli juteltua paljon ja myös he ottivat mukaan keskusteluun ja tulkkasivat minulle mitä olivat yhdessä naureskelleet tai jos vaikka lääkäri kävi kertomassa jotain. Usein on nimittäin ollut niin, että olen pihalla kuin lumiukko kaikesta, jos jotain tapahtuu tai muut juttelevat keskenään. Osastolla on kerrallaan siis töissä yksi sairaanhoitaja, yksi avustava hoitaja ja leikkausosastoilla yhteisiä työntekijöitä, jotka hoitavat potilaskuljetukset.

Kiva kokemus siis tämäkin osasto ja missään nimessä turha, vaikka suppeahkolta tuntui työtehtävät. Seuraavaksi ortopediselle vastaanotolle ja tiedän sen olevan loistava paikka jo pelkästään siellä työskentelevän sairaanhoitajan vuoksi. Hasta luego!