Vuodeosasto

Toinen harkkapaikka koettu. Tällä kertaa vuorossa vuodeosasto, jossa potilaita oli erilaisten syiden vuoksi. Ikähaarukka oli jotain 2 ja 95 välillä, joita itse sain hoitaa. Työtehtäviin kuului aika perusjuttuja, kuten lääkkeiden valmistelua ja jakoa, haavanhoitoa sekä verenpaineen, happisaturaation ja verensokerin mittausta. 

Potilashuoneet on yhden hengen huoneita, joissa omaiset saavat viettää aikaa vaikka yön yli

Osastolla sairaanhoitaja työskentelee työparina avustavan hoitajan kanssa. Avustava hoitaja on melko lähellä lähihoitajaa ja hänen työtehtäviin kuuluu perushoito. Sairaanhoitaja hoitaa lääkehoidon ja sairaanhoidolliset hommat. Sama toimintamalli on erään potilaan mukaan myös Iso-Britanniassa. Ainakin tällä kokemuksella toimintamalli tuntuu hyvältä. Molemmilla on omat työtehtävänsä ja sairaanhoidollisiin töihin jää selvästi enemmän aikaa. Huomasin, että suomessa omaan päähän on jostain iskostunut ajatus, että olisi väärin mennä pyytämään työparia hoitamaan potilaan kanssa asioita joissa itsekin voisi avustaa. Jouduin itseäni siihen patistamaan ja jos potilaalla ei olisi ollut niin suuria fyysisiä tekijöitä, olisin varmaan vähin äänin hoitanut asian itse. Selkeä työnjako, joka täällä on käytössä, on ainakin mun mielestä hyvä. 

Liikutettavalla röntgenlaitteella saatiin kuvat otettua potilashuoneessa.

Osastolla hoitajien vastaanotto oli omalla kohdalla ihan onnistunut. Joka aamu paikalle saapuessa pieni paniikin poikanen loisti joidenkin hoitajien silmistä, kun huomasivat, että olen paikalla enkä puhu espanjaa. Kolmen hoitajan joukosta löytyi kuitenkin joka päivä joku, joka englannilla pärjäsi ja kahtena viimeisenä päivänä minua ohjannut Sofia oli yli 10 vuoden kokemuksellaan erittäin taitava ja selvästi harjoittelijan ohjaamisen vakavasti ottava sairaanhoitaja. Hän kertoi koko ajan missä mennään ja mitä tehdään ja tyrkkäsi hommiin. Tosiasia on, ettei sivusta seuraamalla oikeasti asioita opi ja Sofian kanssa tehden opin paljon. Ennen kaikkea luottamaan omaan osaamiseeni. Kovin kummallisia juttuja en ehtinyt kahden viikon aikana tehdä, mutta espanjalaisia käytänteitä on opittu taas enemmän.

Selkeesti kansainvälinen sairaala, kun vessasta löytyy ohjeita myös suomeksi

Espanjassa sairaalassa työskentelevillä saa olla korut ja sormukset käsissä. Ensimmäisinä viikkoina tämä pisti jatkuvasti silmään, koska ainakin meillä koulussa tästä puhutaan hygieniasyistä paljon. Tällä viikolla huomasin, etten enää juurikaan huomaa, kuinka paljon ihmisillä on ranteissa koruja, sormissa sormuksia tai jos hiukset on auki. Kaikkeen näköjään tottuu.

Nyt alkaa kahden viikon jakso uudessa paikassa. Ihan en päässyt perille mikä se virallisesti on mutta jotain tekemistä sillä on päivystyskirurgian kanssa.