Päivystysosasto

Kahden viikon rupeama päivystysosastolla on lopuillaan. Osastolla on vuodepaikkoja 6 ja tuolipaikkoja myös 6. Lisäksi 3 lääkärin vastaanottohuonetta, triagehoitajan huone, toimenpidehuone ja huone kriittistä hoitoa vaativalle potilaalle. Tilat ovat siistit ja nykyaikaiset ja kaikki tuntuu olevan näppärästi lähellä.

Hoitajia työskentelee vuodeosaston puolella kaksi, toimenpidehuoneessa yksi, triagehoitajana yksi ja lisäksi joukossa toimii lähihoitaja ja laitoshuoltaja. Ensimmäisenä päivänä koin ihmetyksen, kun olin menossa avustamaan potilasta sänkyyn. Espanjassa hoitajat eivät yleensä siirrä potilaita esimerkiksi pyörätuolista vuoteeseen, vaan paikalle kutsutaan työntekijät, jotka ovat vartavasten tätä varten töissä.

Päivystysosaston tuoli, jota sai säädeltyä vaikka makuuasentoon.
Näppärä ja vähän tilaa vievä  ratkaisu.

Päivät olleet tosi vaihtelevia. Välillä on hetkiä, kun tekemistä ei oikein löydy ja hoitajat juttelevat keskenään niitä näitä. Toisinaan taas iskee ruuhkapiikki ja hoitajat sinkoilevat ees taas. Omaan päivään on vaikuttanut sekin, ketä vuorossa on töissä. Osa työntekijöistä arastelee englannin puhumista ja välillä on tullut fiilis, että näinköhän he kokevat mun siellä olon jotenkin hankalana. En ole silloin tuppautunut liikaa mukaan, vaan olen ollut vähän hiljaisempana seurailemassa. Jännä löytää itsestään myös tämä vetäytyvämpi tyyppi.
Toisina päivinä on vuorossa ollut hoitajia, jotka puhuvat englantia, vaikka eivät sitä kovin monipuolisesti osaakkaan. Hyvin ollaan pärjätty ja kivaa on ollut. Muutama ihan huipputyyppi on löytynyt ja heidän kanssaan tekisin töitä vaikka joka päivä.

Minä ja mun työkaverit. Bongaa suomalainen :)

Tänään oli jakson kiireisin päivä, kun osastolla oli useampi potilas jo aamutuimaan. Pääsin paljon mukaan perustyöhön ja mittailin verenpaineita, sokereita, happisaturaatioita jne. Hoitajat tuntuivat olevan iloisia, kun näissä asioissa pärjäsin itsekseni, heillä kun tuntui olevan hommaa ihan koko ajan.  Ruotsiakin pääsin käyttämään ja yllätyin, että sitäkin pystyin auttavasti puhumaan, vaikken koskaan ole ruotsia missään käyttänyt. Koskaan ei voi tietää, missä jotain kieltä tarvitsee ja kuinka vähästäkin taidosta on oikeasti hyötyä.

Kokonaisuutena tämä kaksi viikkoa on ollut vaihteleva ja monipuolinen. Alussa oma rohkeus hidasti käynnistymistä, mutta loppua kohden homma sujui jo paljon paremmin. Kanyylin laitto kyynärtaipeeseen ei edelleenkään suju hyvin, mutta nyt on jo harjoiteltu monesti. Tavat ja tekniikka on Espanjassa vähän erilaisia ja multa puuttuu rohkeus ronskisti vaan tuikata neula suoneen ja jos en suonta heti löydä, iskee epävarmuus. Mutta tästäkin on nyt opittu.

Nastaa aikaa on ollut. Huomenna vielä viimeinen päivä ja sitten viikonlopun viettoon. Saattaapa olla, että näissä kesälämmöissä me vietetään se lasten kanssa rannalla.