Estamos aquí

Iltapäivällä lähti meidän lento Helsingistä. Matka sujui hyvin ja yksi koneen vaihto tunnin tauolla oli lasten kanssa matkustaessa just sopiva. Päästiin jaloittelemaan ja aikaa riitti pysähdykseen kioskilla. Malagan lentokentälle saavuttiin illalla yhdeksän jälkeen. Lasten mielestä matkalaukkujen metsästys hihnalta oli hauskaa. Kummallisista jutuista sitä voi innostua, kun ei ota liian vakavasti. Matkalaukkujen kanssa suunnistettiin kentällä etsimään niitä klassisia kuljettajia joilla on nimilaput käsissä. Ihanan helppoa, kun ei tarvinnut lähteä taksijonoon tai kulkea julkisilla.

Kuljettaja oli niin sanotusti pakollinen. Välitysfirman ehtona myöhäiselle avaintenluovutukselle oli heidän järjestämä kuljetus. Ei haitannut yhtään. Viime vuoden reissulla taksikuski ei löytänyt perille ja jäätiin koko pesueen kanssa väärään kohtaan katua ja välittäjä oli sekoillut päivämäärissä niin, ettei meille ollut asuntoa ja siinä sitten puolen yön jälkeen kiireellä etsimään hotellia yhdeksi yöksi. Nyt sai olla varma, että pääsee perille ja asuntokin löytyy.

Sen verran perinteitä kunnioittaen, että se oikea asunto ei ollutkaan perjantaina vielä vapaana, koska omistaja on sen omatoimisesti vuokrannut kuun loppuun. Välitysfirma onneksi hoiti asunnon sille ajalle ja kuljettaa meidät tiistaina kaikkien tavaroiden kanssa loppuajan asuntoon.

Ihan huikean hieno fiilis, kun saa riisua housut ja pitkähihaisen paidan pois ja vaihtaa shortseihin. Ehdin palella suomen säissä jo, vaikkei pakkasen puolelle mennytkään. Täytyy toivoa, ettei aurinkorannikon talvi tule kovin äkkiä. Kylmä se on nimittäin sekin.

Nyt on asunto tutkittu läpi ja koko porukka kaatuu sänkyyn. Adios!